Otsikko on niin syvällistä filosofiaa, että pakko pysähtyä. Olen kuitenkin runoihin vielä enemmän kallellaan, joten jään sittenkin tänne virran partaalle mietiskelemään. Sydämeni on koloja täynnä, kuinkahan kauan se pysty sykkimään.
Mun isotäti aikonaan kysyi kumman osan syön donitsista (kun teki aina niitä), ja pienenä tyttönä olin kuulemma vastanut, että reiän. Siitä saivat hyvät naurut vielä vuosiksi eteenpäin. Mutta olen tainnut syödä elämässä paljonin reikiä sen jälkeen.. Sinä muuten teet ihan postikorttikamaa. Onko sulta kortteja kaupoissa?? Tämäkin on niin hyvä, että.. Onko tuo kirja ihan oikea?
Hih, hauska lapsuuden muisto. Minäkin tykkään donitseista... syön sen reikineen päivineen ja se kyllä näkyy! Ei ole kortteja kaupoissa... Olen kyllä joistain kuvistani teettänyt kortteja kuvaamossa. Joskus yritin niitä itse tulostaa, mutta mustesuihkari mokoma ei ymmärrä värimaailmaani oikein. Pitäis kait vähintäänkin olla värilaseri.
Ja juu, kirja on ihan oikea: "Ajatuksia uudelle vuosituhannelle", koonnut Hannu Tarmio ja kuvittanut Outi Heiskanen. Löysin sen meidän torpan navetasta. :)
No nythän täällä ollaan niin hempeitä asuja myöten että! Tahtoo aivan herkistelyttää, kun kuvaa katsoo. Kyllä pieni soppi löytyy, siellä on se, mikä tahtoo asua vain minussa ;) Ihana tuo aikavirta...
Ihania ajatuksia täältä löytyykin ja se kirja, minkä olet löytänyt torpan navetasta, on aarre! Kyllä unelmille pitääkin olla edes yksi paikka sydämessä, minne ne saavat mennä ja olla siellä tallella aina! Mä pidän äitienpäivätaukoa, että hyvää äitienpäivää sulle jo nyt!
Viime syksynä teimme lopullista (!?) siivousta navetassa ja sieltä löytyi laatikkotolkulla kirjoja! Nyt navetan seinustalla on pieni kirjasto:) Niitä ei oikein enemmältä viitsi tuoda sisälle, kun niissä on sellainen "ulon" haju.
Oi että, ne tulevat meille, nimittäin ne juustonreiät. Toin juuri äsken narulta lempiteepaitani jossa oli ainakin viisi juustonreikää selkäpuolella. Se on niin ihana teepaita, maltanko luopua sitä koskaan, silloinkaan kun juustonreikäongelma äityy vallan pahaksi.
Ahaa, sekin asia sitten selvisi! Olishan tuo pitänyt arvata, että kaanonin paitaan ne rynnistävät! Yksi on kyllä eksynyt mun verkkarien polveen... :)))
Otsikko on niin syvällistä filosofiaa, että pakko pysähtyä. Olen kuitenkin runoihin vielä enemmän kallellaan, joten jään sittenkin tänne virran partaalle mietiskelemään. Sydämeni on koloja täynnä, kuinkahan kauan se pysty sykkimään.
VastaaPoista:)) Mitä enemmän sydämessä on koloja tärkeysasioille, sitä kauemmin se sykkii!
PoistaMun isotäti aikonaan kysyi kumman osan syön donitsista (kun teki aina niitä), ja pienenä tyttönä olin kuulemma vastanut, että reiän. Siitä saivat hyvät naurut vielä vuosiksi eteenpäin.
VastaaPoistaMutta olen tainnut syödä elämässä paljonin reikiä sen jälkeen..
Sinä muuten teet ihan postikorttikamaa. Onko sulta kortteja kaupoissa??
Tämäkin on niin hyvä, että..
Onko tuo kirja ihan oikea?
Hih, hauska lapsuuden muisto. Minäkin tykkään donitseista... syön sen reikineen päivineen ja se kyllä näkyy!
PoistaEi ole kortteja kaupoissa... Olen kyllä joistain kuvistani teettänyt kortteja kuvaamossa.
Joskus yritin niitä itse tulostaa, mutta mustesuihkari mokoma ei ymmärrä värimaailmaani oikein. Pitäis kait vähintäänkin olla värilaseri.
Ja juu, kirja on ihan oikea: "Ajatuksia uudelle vuosituhannelle", koonnut Hannu Tarmio ja kuvittanut Outi Heiskanen. Löysin sen meidän torpan navetasta. :)
Hm, reikä on ei mitään, joten se ei mene minnekään? Mutta unelmat ovat ihania ja on hyvä, että on paikka niille.
VastaaPoistaMutta ajattele, reikä, ollakseen reikä, tarvitsee jotain ympärilleen, äh. Parempi laittaa paikka unelmille:)
PoistaNo nythän täällä ollaan niin hempeitä asuja myöten että! Tahtoo aivan herkistelyttää, kun kuvaa katsoo. Kyllä pieni soppi löytyy, siellä on se, mikä tahtoo asua vain minussa ;) Ihana tuo aikavirta...
VastaaPoistaPienet sopet on parhautta!
PoistaIhania ajatuksia täältä löytyykin ja se kirja, minkä olet löytänyt torpan navetasta, on aarre!
VastaaPoistaKyllä unelmille pitääkin olla edes yksi paikka sydämessä, minne ne saavat mennä ja olla siellä tallella aina!
Mä pidän äitienpäivätaukoa, että hyvää äitienpäivää sulle jo nyt!
Viime syksynä teimme lopullista (!?) siivousta navetassa ja sieltä löytyi laatikkotolkulla kirjoja! Nyt navetan seinustalla on pieni kirjasto:) Niitä ei oikein enemmältä viitsi tuoda sisälle, kun niissä on sellainen "ulon" haju.
PoistaMuistetaan unelmoida!
Unelmia pitää aina olla salaisessa sopessa. Ehkä siellä on ne reiätkin;)
VastaaPoistaAivan ihana kortti!!
Kiitos miiwi. Säilötään ja pidetään unelmat!!
PoistaNo nyt sitten mietin täällä, mitä sille reiälle tapahtuu... ;D
VastaaPoistaSuloinen kuva, tykkään näistä "mietelausekuvistasi".
Kiitos Elegia. Itsekin olen kyllä huulet pyöreänä reikänä, kun asiaa ajattelin...
PoistaTaas kylässä...
VastaaPoistaMukavaa, aina tervetullut!
PoistaOi että, ne tulevat meille, nimittäin ne juustonreiät. Toin juuri äsken narulta lempiteepaitani jossa oli ainakin viisi juustonreikää selkäpuolella. Se on niin ihana teepaita, maltanko luopua sitä koskaan, silloinkaan kun juustonreikäongelma äityy vallan pahaksi.
VastaaPoistaAhaa, sekin asia sitten selvisi! Olishan tuo pitänyt arvata, että kaanonin paitaan ne rynnistävät! Yksi on kyllä eksynyt mun verkkarien polveen... :)))
VastaaPoista