maanantai 12. maaliskuuta 2012

Sinapinsiemen


Kultalusikka suussa syntynyt
konttasin mustavalkealla kaakelilattialla keittiössä
ihanat kesät Kaunissaaressa.

Mustaa ja pimeää...
yksinäinen teinityttö
arka, pelokas.
Kaulassa isän ostama sinapinsiemenriipus.
Ajan Sävelestä laulun sanat:
Rote Rosen werden Bluhn ja sanakirja
lisää kirjoja, opettelin saksankielen, aikani kuluksi
toiset mökeillään, kotihipoissaan.

Työpaikkakiusattu. Taistelin.
Selvisin.

Lapsen, suloisen lapsen syntymä.
Silmissä tähdet, pienet pulleat kädet
perhonen korvanlehdellä
ihana tuoksu.
Kukat kukkivat, auriko paistoi.
Onni.

Kotiväkivaltaa.
Lapsi kainaloon. Karkuun.
Lapsen katse, kädet kaulani ympärillä, ”äiti!”
Selvisimme.

Työpaikalla seksuaalista häirintää.
Tuuli pyyhki ylitseni.
Heitin hiekat silmiltäni. Selvisin.

Töitä. Monta työtä.
Lapselta äitienpäivänä kortti äidille.
Isänpäivänä kortti äidille.
Paljon töitä.
Sienimetsään hakemaan viikonlopun ruoka.
Hakaniemessä töiden jälkeen treffit.
Mustikkamaalle uimaan, ilta-aurinkoon.
Kotiin. Turvakapseliin. Selvisimme.

Sairaudet tulivat.
Leukemia. Aivokasvain. Silmäsyöpä.
Hoidettiin. Leikattiin. Sädetettiin.
Tyttären hymy heräämisen jälkeen.
Selvisimme.

Minulla on tukka.
Hiustenpesun jälkeen saan valita
kuivatanko latvat ulospäin vai sisäänpäin.
Tänään ulospäin
ennen kuin lähdin silmäklinikalle.
Ei etäpesäkkeitä. Ei uusiutumista. Nyt.
Otan aamulla unohtuneet lääkkeet.
Tekstiviesti tyttärelle.
Selvisin.

Annoin tyttärelleni sinapinsiemenen sydämeen
ja naarasleijonan juuret.

Elämä on varastoinut minuun monta
kerrosta masennusta, ahdistusta,
kauhua, pelkoa.

Silti maanantai on hyvä päivä.






24 kommenttia:

  1. Tunteikas päivä, selvisit.

    Rankka tarina,
    uusi elämä,
    uudet hiukset.

    Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä päivä pyöritti elämän edessäni.
      Selvisin tästäkin päivästä, huominen on uusi.

      Poista
  2. Kyynelsilmin luin monta kertaa. Urhea nainen, selvisit. Taas kerran.
    Taide auttaa pääsemaan toiseen todellisuuteen, syvälle, missä ei ole sairautta ei kipua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Se lohduttaa, voimistaa. Blogiystävät voimauttavat.

      Poista
  3. Vanha laulu:

    "Kaikista siemenistä alla auringon sinapin siemen pienin, mutta rohkein on. Sinapin siemen itse multaan hautautuu, mutta mullasta kasvaa suuren suuri puu."

    Olet selvinnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana laulu. Nyt vasta vuosien jälkeen luin netistä sinapinsiemenestä ja sen symboliikasta.

      Poista
  4. Huh, vahva, rankkoja koettelemuksia koettuna ja tänään tukka taipuu minne haluat. Hieno ja avoin kirjoitus. Rohkea olet!
    ps. huomasin linkin digihaasteessa mutta se ei toimi...voitko deletoida sen ja laittaa uudestaan jos tarkoitus oli sinne linkittää, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut hölösuu, huono salaamaan omia asioitani... joskus se on hyvä, joskus huono asia.
      ps kävin linkkiytymässä uudelleen, vaan en saa väärää linkkiä deletoitua itse, saisitkohan sinä.

      Poista
  5. Voi jestas sua, olet sä vaan niin vahva ihminen!
    Ihailen sua ja sun sinnikkyyttäsi, vahvuuttasi, positiivisuuttasi ja vaikka mitä!
    Ihana maanantai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kuitenkaan niin kamalan vahva ole, mutta kun on pakko selviytyä, niin on. Kyllä ne jälkensä jättää...
      Kiitos Harakka!

      Poista
  6. Todellinen selviytymistarína! Vahva sydän vaikeudet selättää ja rakkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaus ja suojeluvietti omaan lapseen saa kyllä ihmeitä aikaan!

      Poista
  7. Olet joutunut maksamaan rutkasti ylihintaa kultalusikastasi, mutta selvinnyt. Sinapinsiemen ja naarasleijona, nöyryys ja rohkeus, hyvät aseet elämässä. Kuvistasikin välittyy huikea elämisen ilo. Kyllä, lapsen vuoksi yltää tekoihin joihin ei luulisi pystyvänsäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sirokko kauniista sanoistasi. Aina ne lämmittävät.

      (Olen yrittänyt etsiä sinapinsiemenkorua, vaan ei meinaa löytyä, ainakaan nettihaulla)

      Poista
  8. Kiitos, kiirepakolainen. Olet joutunut kokemaan paljon - ja tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Vaikeuksien kautta olet kulkenut tähän päivään. Paljon iloa toivotan elämääsi! Huiskis - sen olen sinulta oppinut ja hyvänen aikanen, kuinka ihanaa: se toimii. Aurinko tulla esiin saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän sinua kun OLET! Aurinkoinen paistelee ja sulattaa lumimöykkyjä. Tyttäreni kävi juuri äsken minua ilostuttamassa, mokomakin ilopilleri :D Kohta haukkaan vähän herkullista miinusruokaa. Juuri nyt on hyvä olla, ihan huiskis-olo!

      Poista
  9. Luen ja luen kerta toisensa jälkeen ja laitan sormet näppäimille, eikä olekaan sanoja. Olisihan tuossa aineksia useammallekin kannettavaksi, mutta olet yksin kaikesta selvinnyt. Ystävättäreni, joka on osittain käynyt läpi samantapaisia kokemuksia, sanoi, kun sai vielä lahjaksi parkinsonin, että hän on kotoisin köyhästä kodista. Hänelle olisi riittänyt vähempikin. Huumoria, vahvaa voimaa, ei voida keneltäkään ottaa pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, huumorin siivin jaksaa paremmin, vaikkei aina jaksakaan olla huumorinen.

      Kiitos jerikko

      Poista
  10. Elämäntarinasi ... tuosta ei moni olisi selvinnyt. Sinä selvisit, se todistaa, että olet vahvaakin vahvempi ja sitkeääkin sitkeämpi. Olet sisukas taistelija, taistelet elämän ja lapsesi puolesta.

    Kauneinta tarinassasi: Lapsen katse, kädet kaulani ympärillä, ”äiti!”

    Elämälläsi on tarkoitus.
    Olet myös hyvin taiteellinen, se on lahja jota ei rahalla saa. Oletan että se on luonteesi herkkä puoli, sillä oletan että taiteelliset ihmiset ovat myös herkkiä ... se tosin on vain oma olettamus. ( Olen itse sellainen ) Ihminenhän voi olla samaan aikaan vahva ja herkkä.

    Kiitos tarinasta. Tarinan kirjoittaminen osoittaa myös suurta rohkeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villiturkki. Alkoi ihan itkettämään.... Suurin elämäni tarkoitus on tyttäreni, hänen lapsensa, perheensä. Iloitsen joka päivä heidän hyvinvoinnistaan ja pärjäämisestään tässä kovassa maailmassa.

      Herkkyys asuu minussa, joskus ihan vaivaksi asti. Oli muuten aika outo tunne, minun oli pakko kirjoittaa tuo tarina, niin lyhenneltynä kuin se oli mahdollista. Kirjoittaminen toi minulle helpotusta. Ja kun luen sitä itse, uudelleen ja uudelleen, ymmärrän paremmin miksi olen sellainen kuin olen. Kiitos Villiturkki mieltä lämmittävästä kommentistasi.

      Poista

Iloitsen kommenteistanne, Huiskis!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.