Minua on kovasti koskettanut telkussa pyörivä tietoisku. Siinä kehotetaan antamaan lapselle - ei rahaa, ei tavaraa, vaan aikaa. Sain eräänä päivänä yllätyspaketin. Blogiystäväni Aina yllätti minut itse puusta veistämällään kellolla. Ihan oikea kuva siitä löytyy hänen blogisivuiltaan, (sivulaatikosta).
Tuo kello tikittää kirjahyllyssäni ja kurkistelee näyttöpääteeni takaa. Se on aivan ihana. Minä äkkiä hiiripiirustin kellon. Huomasin, että kellossa onkin selvä sanoma: annetaan ihmisille aikaamme. Löydetään yhteistä aikaa. Sillä eilistä ei saa takaisin, huomisesta ei tiedä. Mutta nyt on nyt. Otetaan siitä kiinni.
Kiitos Aina. Ajastasi.
