Miten ihanaa on sutata värejä! Ja samalla purkaa kiukkua, keletana, saaketti... (ups). No arvatkaa, kauan aikaa olen metsästänyt dvd-elokuvaa "Häivähdys purppuraa". Vanha leffa, mutta ah niin ihanainen. Siinä tarvitaan tukku nenäliinoja ja herkkumussutettavaa. Noh, toimittajalta tuli sähköpostiviesti, että nyt sitä saa. Ja minä innossani ja onnessani tilasin. Posti toi paketin, aah.... Aloin tekemään järjestelyjä elokuvan katsomiseksi, namukkaa, nenäliinoja ja valkoviiniä. Koin valtavia etukäteisonnenhetkiä.... Ei en vielä tänään, ehkä huomenna. Jotenkin halusin säästää tuota nautintoa, jotta se olisi edessä päin.
Vaan hittolainen, mitenkäs kävikään. Tyttäreni soitti eilen ja kysyi, että onko elokuva BlueRay formaatissa? Minä että mikä hemmetin blurei, mikäs se sitten on? Tarkastin pakkauksen ja "juu, on se sellainen bluurei, mitäs sitten?" "No sitä että sun dvd-soittimella ei voi sitä katsoa!!"
Ja minun kun piti just eilen ottaa kokonautinto tuosta ihanasta leffasta. Mitä tämä kaikki nyt oikein tarkoittaa, tekniikka pyyhkii eteenpäin niin ettei tällaiset mummot perässä pysy. Noh, onneksi tyttäreni nyt sitten etsii ja tilaa jostain dvd-version ja me sitten vaihdetaan , kun hänellä on bluurei-soitin!
Niin, että tässä nautinnonhetkiä odotellessa voi vähän raivota ja värisutata!
Huiskis!
