Ei, ei, en minä ole lopettanut miinustelua. Pidettiin puntarin kanssa väliviikko. Herkuteltiin ja höllättiin. Meni kuulkaat suklaat ja salmiakit, keksit ja kakut, baakkelsit ja pikkuleivät. Punaviiniäkin. Eihän tätä miinustelua voi ottaa liian vakavasti. Tämä nyt kohdallani jatkuu melko pitkään, niin enhän voi ihan tyystin vakavoitua. Miinustelen siksi, että oloni parantuisi. En halua tulla tiukkapipoiseksi, kiukkuiseksi niuhottajaksi. En. No way!
Herkkuviikko oli ihanaa. Jos muu elämä tuntuu ankealta, niin mikä onkaan parempaa kuin mussuttaa suklaata, syödä pussillinen lakuja kertaheitolla, nauttia punaviiniä hyvän ruuan kanssa. Keskenään.
Minusta tuntuu mukavalta kun voin määrätä itseäni: nyt saat herkkuja. Nyt et. Elämänhallintaa.
Kaikenkaikkiaan.... hmm.... onhan minulla aina kuitenkin kaunis sielu ja hyvä sydän. Huiskis!