Jos
et ole epäonnistunut, et ole yrittänyt mitään uutta.
Suomalainen
kulttuuri ei ole hyväksynyt saati arvostanut epäonnistumista.
Virheistä rankaiseminen ja leimatuksi tuleminen johtavat
epäonnistumisten pelkoon ja riskien välttelyyn. Varmoja valintoja
tekemällä ihminen usein menettää mahdollisuuden kokea uusia
asioita, kehittyä ja toteuttaa unelmansa.
On
todettu tosiasia, että epäonnistuminen on yksi menestyksen
kulmakivistä elämän joka osa-alueella. Epäonnistuminen on ennen
kaikkea oppimiskokemus ja sen kautta saatu oppi on korvaamaton
voimavara. Epäonnistumisen ei saa antaa viedä osaajilta uskoa ja
rohkeutta rakentaa omaa elämäänsä ja yhteistä maailmaamme. Eikä
epäonnistumisen saa missään nimessä antaa viedä tarmoa nousta
ylös jaloilleen kerta toisensa jälkeen — ja yrittää uudelleen.
Itsensä
haastaminen ja omien haaveiden tavoittelu johtaa auttamatta aika
ajoin epäonnistumiseen.
Ilmapiiri,
jossa ihmisiä kannustetaan haastamaan itsensä, yrittämään uusia
asioita ja ratkaisemaan eteen tulevia haasteita avaa ovet
lukemattomiin mahdollisuuksiin ja kokemuksiin. Rohkeuden ja
riskinoton ilmapiiri houkuttelee esiin ihmisen todellisen
potentiaalin. Sen ansiosta kuka tahansa saa oppia inhimillisistä
virheistään itseään soimaamatta ja lopulta saavuttaa unelmansa.
(Epäonnistumisen päivän manifesti 13.10.2012, lainaus internetistä)
Iloisen mokaamisen taitoa kannattaa opetella.
VastaaPoistaKyllä, harjoitus tekee mestarin!
PoistaSE on totta, että jos jotain tässä maailmassa koitat tehdä, niin varmasti joskus tulee mokattuakin. Mutta siittä ei saisi rangaista, vaan kannustaa aina uudelleen ja uudelleen tekemään ja yrittämään.
VastaaPoistaJuuri niin Harakka, lannistaminen on pahasta. Kannustaa täytyy. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
PoistaAika jykevää tekstiä, mutta niin totta kuin tämä päivä.
VastaaPoistaHienoa kun istut "keltaisella" tuolilla :-)
Hih, tulee aurinkoinen olo kun kököttää keltaisella tuolilla.
PoistaEläköön epäonnistuminen!!
VastaaPoistaHurraa, hurraa, hurraa!
PoistaOlen ollut mummelia auttamassa ja kaikki meni hyvin, mutta vielä tässä ehtii jotain omaa sählätä sen verran, että epäonnistuu. Täytyy päästä päivän tunnelmaan ja samalla astua askeleen kohti jotain uutta.
VastaaPoistaAskeleesi kulkevat luovuuden teitä!
PoistaHuikean hienoa, että mokaamiselle annetaan arvostusta! Luovuus syntyy sieltä, ja eipä siis ihme että tämä on aalto-yliopiston tuotantoa. Eläköön virheellisyys!
VastaaPoistaKolminkertainen hurraahuuto! Että ihan epäonnistumisen päivää vietetään. Minusta se on niin hienoa. ja tärkeä keskustelunavaus!
PoistaTotta puhut!! Mutta nykyajan vanhemmat eivät anna lapselle epäonnistumisen kokemuksia vaan kaiken pitää olla kivaa. Enpä oikein osaa arvata mihin se johtaa? Voiko elämä kohdella nykylasta silkkihansikkain?
VastaaPoistaVoisi ajatella, että ihminen ei opi, jos ei saa epäonnistua. Omasta lapsuudestani muistelen jotain tällaista.... ja aikuisuudessa sama juttu.
PoistaItse epäonnistuin täydellisen "ruispuikulan" teossa, mutta jos perheelle maistuu (ja pierettää) niin syötäviähän nuokin näyttävät olevan :))Itse yritän (lihavointi tuplana tuhon "yritän" sanaan) ajatella, että epäonnistuminen on lahja, että hitsin pitsit - jätänpä tämä ruisleivän teon ammattilaisille ... ja nyt epäonnistuin (ehkä) selittämään mitä tarkoitan
VastaaPoistaYksi ruispuikula päivässä lisää onnistumisen mahdollisuuksia... öööö... vai miten se menikään.
PoistaMitä parhaimpia enpäonnistumisia sinulle ystäväin. Se on tie onnistumiseen. Haukkaan vähän ruispuikulastasi:) Nam nam nam.
on rohkeuttsa tunnustaa epäonnistumisensa ja nauraa itselleen
VastaaPoistaSe onkin hieno taito!
PoistaMikähän on, kun kommenttini ei jää tonne Wordpressin puolelle lainkaan eilen kokeilin ja nyt tänään, eikä vaan näy? Onkohan ohimenevä juttu?
VastaaPoistaEn ymmärrä. Olethan joskus sinne kommentoinutkin. Ihan outo juttu.
PoistaHarjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin epäonnistuvat.
VastaaPoistaJuuri niin on.
PoistaKiitos Harry, kun tulit lukijakseni :)
Kiiris, voisin kertoa sata tarinaa epäonnistumisesta espanjan opiskelussa.
VastaaPoistaNyt vaan on niin, etten tässä iässä enää välitä mitä muut minusta ajattelevat.
Olen hidas oppimaan, tarvitsen erilaisia tapoja (kirjoittaa/piirtää/kuunnella/lukea/värejä/kuvia/karttoja jne.) kun monet parikymppiset vielä opiskelevat selviävät jopa tunnilla opitun pohjalta. MUTTA. Kieliopin osaaminen ei tarkoita että osaat puhua, kommunikoida ihmisten kanssa.
Hyvä esimerkki on espanjalaiset itse. Opiskelevat jopa 6v englantia mutteivät osaa puhua ollenkaan koska sitä ei opeteta. Noin karkeasti sanottuna omilla aivoilla, omien ajatuksien tuottaminen ei ole mikään juttu vaan päntätään kielioppia kuin kaikki valmistautuisivat kielenkääntäjiksi!
Ja samaa meiltä ulkomaalaisilta, vapaaehtoisesti oppimaan tulleilta vaaditaan!
Täysin absurdia!
Siksi lintsaankin tänään ja joko saan rahat takaisin loppuosasta kurssia tai opiskeluni järjestetään toisin.
Minä en aikuisena suostu olemaan kuin 15-vuotias teini jota yritetään laittaa samaan muottiin - lyttyyn, hiljaiseksi ja ilottomaksi!
Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta ehkä palaan asiaan kun tiedän mitä jatkossa tapahtuu.
En siis lähde täältä pois vaan vaadin parempaa, aikuismaisempaa kohtelua ja iloa oppimiseen. Piste. :)
ps. luulin ensin että en osaa, olen tyhmä jne. mutta kyse onkin systeemistä joka ei sovi minulle. Piste. :)
Niin ehdottoman samaa mieltä olen kanssasi. Minäkin eläkeläisenä opettelen uusia asioita, koska haluan. Onnistuen ja epäonnistuen. So what.
PoistaTuo loputon kieliopin pänttääminen ei todellakaan avaa ihmiselle kommunikointikykyä kyseisellä kielellä. Enemmän puhetta ja höpinää, juuri niin. Jos ei aio kirjailijaksi ko. kielellä tai kielenkääntäjäksi tai tulkiksi, niin kielioppi ei todellakaan ole se tärkeysasia.
Hyvä että vaadit!