Keväällä miinusprojektini oli tuottanut tyydyttävää tulosta. Miinustin 15 kiloa! Arvaatte että oli mukava olo, tunsin itseni ihan perhoseksi (hahahaaaaa). Maailma alkoi myllätä tunteitani ja huomasin olevani jatkuvasti karkkihyllyllä ja pullatiskillä. On kamalaa olla tunnesyöppö. Syöpisti. Syöppääjä. Oliskohan sellaisia SS-kerhoja, johon voisi liittyä ongelmaansa hoitamaan. Olisi hyvä jos olisi, mielestäni.
Syksyn tullen on käynnistynyt vaihvihkaa varsinainen hamstraaminen. Talven varalle tietty. Allit pullottaa täynnä herkullista suklaata. Lantiot ovat pyöreät kuin emmentaljuustokiekot. Polvissa hölskyy namnam-oliivit. Poskissa pullaa ja rinnuksilla pizzaa. Takamukset on tukevoitettu lakritsalla ja pähkinöillä. Kyllä nyt kelpaa talven tulla. Näillä varastoilla.
Viiniäkään en ole pahemmin vältellyt. Aina on ollut hyvä syy lasilliseen. Tai kahteen. Nyt se on varastoitunut leuan alle. Hölskymään.
Mikä ihme se tämmöinen mässyttäminen on. Järkikulta sanoo viisaita asioita, mutta tunnenoita määrää. Potkaisee järjen kantapäähän ja ottaa vallan. Tätäkö se tarkoittaa, kun sanotaan, että asiat on opittava kantapään kautta!! Oli sitten iloa tai surua, niin meikäläinen mättää, kun tunne määrää niin. Keletana saaketti!
Juuri nytkin ajattelen, että menenpäs kohta ottamaan kupillisen kahvia ja pikkupullan höysteeksi. Voi helvatan helvatta. Millä konstilla saan järjen tuolta kantapäästä kaivettua voittamaan tämän kamppailun. Peilikin jo nauraa ja irvistelee minulle. Mokoma.
Kirjoitan tämän oman itseni vuoksi. Ajattelin, että asiat pöytään sellaisena kuin ne on ja sitten joka päivä tämä juttu lukemaan, jos siitä saisi uuden kohtauksen miinustamiseen. Kaikki sairautenikin huutavat miinustamisen puolesta (huomaatteko, yksi järkevä ajatus). Ja onhan minulla toinenkin järkevä ajatus: kun valo tunnelinpäässä rävähtää täysille, niin sitten. Sitten tämä tyttö laittaa kaiken kuntoon, sulattaa läskivarastot, kaivaa järjen kantapäästä, heivaa tunnenoidan huitsiin....
Voisko se olla noin helppoa.....? Olisko köyhyyden maksimoinnista apua tähän mässyttämiseen?
Taidan mennä pötkölleen asioita miettimään ......
Oih kanssasiskoni! Joskus (nyt tuntuu että kauan-kauan sitten, mutta oikeasti ei siitä niin kauheasti ole aikaa) ajattelin, että jos olisi joku terveydellinen syy miinustaa niin ihan varmasti sitten. Katin kontit (kissaparka, on varmaan tuon tunnenoidan katti kun aina manataan)!
VastaaPoistaTäällä Irlannin ihmemaassa ei ainakaan köyhyyden maksimoinnista ole apua, katson tarjouksia: sokeria, ja rasvaa sisältävät runsashiilihydraattiset jutut ovat edullisimpia ja "aina" tarjouksesa. Toki vihannes- ja hedelmätarjouksiakin on...
Itse syön tunteisiin ja tunteettomuuksin. Kunhan syön.
No eipä ollut tästä sulle apua ystäväin. Tsemppaan kuitenkin ihan täysillä - go Kiiris!
Ihanaa, kanssasisko!!♥ Jo siitä on apua!
PoistaOn tosiaankin kummallista, että vähärasvainen juusto on aina kalliimpaa kuin ns. normaali (eikä kyllä maistu yhtään hyvältä). Dieettisuklaat ovat kalliimpia. Sokeriton lakritsa on kalliimpaa.... pah pah ja pah
Noh, ainahan sitä voisi kyssäkaalia jyystää....:) ... and Kiiris goes!
No, on nyt taas naurussa pitelemistä ;) Voi sinua Syöppääjää ! Jätä nuo kaikki muut pois, mutta nauti oliiveja, pääset niillä oivaan kuntoon.
VastaaPoistaNam nam, mumskis mumskis oliiveja oliiveja oliiveja :)))
Poistahih - mä voin kanssa liittyä oliivin mumskistajiin ... kunhan ne on oliiviöljyssä ja täytteenä juustoa (vitamiinit ja kalsiumit hyvässä öljyssä :))
PoistaEt ikinä arvaa heljä mitä tein eilen! Lidlissä oli kreikkalainen tarjousjakso. Ostin kilon purkin juustotäytteisiä oliiveja. Siinäpä huumoria kylläkseen:)))
PoistaKirjoitin tosi pitkää kommenttia ja painoin jotain väärää ja bittiavaruus vei...taas kerran... :(
VastaaPoistaYritän löytää jotain vielä siitä mitä kirjoitin:
Voi, Kiiris, tätä se tunnesyöminen todella on! (näköjään emmä löydä enää kaikkea sitä mitä mä sanoin, pitäisköhän lähteä mässyttämään, peittämään tämä paha mieli, omat kirjoittamisetkin kun on rakkaita ja on raivostuttavaa kun ne vaan häviää, tosta noin, niin kuin kyllä kaikki maailmassa)
Makoisaan ahmimiseen on mukava mennä karkuun kaikkea ahdistavaa maailmassa, ja sitten paino nousee ja sairaudet pahenevat, just niin. Pakoon voi myös mennä näihin mustiin laatikoihin: tietokoneeseen ja tv:hen. Sillä silloin kun pysähtyy oikeasti kokemaan hetken huomaa, että kehoa särkee ja kiristää (kaikkien väärien toiminta/toimimattomuus ja ajatusmallien seurauksena) ja tuntuu ahdistavalta, kun tunne sanoo, että olisi pitänyt ja pitäisi, suorittaa, parantaa, auttaa, muuttaa, enemmän ja enemmän ja enemmän, olla vähintäänkin supersankari. Sellaisesta haluaa pois, siis helppo pikaratkaisu: mässytystä!
Lähes kaikki yhteisjuhlintakin on nykyään sitä, että yhdessä syödään ja juodaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman epätervettä... Kunpa juhliminen olisi tervehenkistä leppoisaa liikuntaa (musiikkia, tanssia, liikkuvia seurapelejä, luontoretkiä...) ja siihen mukaan vähän tosi hyvänmakuista mahdollisimman terveellistä syötävää ja juotavaa.
Mutta näin ollen: syödään syömästä päästyäkin kunnes olo on niin sietämätön, että dieetille. Jossain vaiheessa dieetti loppuu, puutteen tunteminen saa vaan kertakaikkiaan riittää ja sitten taas alkaa mässyttää, ensin vähän ja sitten se kasvaa kuin lumipallo. Oravanpyörä.
Kyetäpä olemaan tyytyväinen ja onnellisen kiitollisen levollinen juuri tässä ja nyt. Aina. Mutta sen opettelu. Vaatii vaivannäköä, keskittymistä, pitkäaikaista sinnikkyyttä, kunnes uusi elämisentapa olisi todella juurtunut. Vaatii paljon. Helpompi on mennä riman alta. Taas kerran. Mättöä, jos ei juuri nyt, niin ainakin myöhemmin tänään. Lohduksi siitä, että taas tuli valittua väärin.
Onneksi on aina mahdollisuus juuri tässä hetkessä valita toisin. Mutta siinä on myös sen kirous, voihan elämänsä siis muuttaa joskus myöhemmin ja mässätä nyt. Kysymys onkin siitä, että kuinka kauan voi, joskus voikin olla terveyden suhteen jo liian myöhäistä. Tai joskus voi huomata, että todellinen tunteet täysillä kokeva elämä jäi paljolti elämättä, tuli vain syötyä.
Kirjoitin näköjään romaanin... :) Paljolti itselleni, niin kuin ihminen varmaan useimmiten kirjoittaa. Mutta myös sinulle ja kenties jollekin toiselle lukijalle, joka tunnesyöppöilee (tai -juoppoilee). Meitä on valtavasti. Kuunnellen toinen toistemme ajatuksia ja tunteita saatamme löytää jotain, joka saa meidän reagointimallimme lopultakin muutetuksi.
Viisaita pieniä oikeaan suuntaan vieviä valintoja tässä hetkessä meille kaikille!
Vertaistuki on ihan parasta! Kiitos Kiki. Sanoit paljon tärkeitä asioita, paljon tärkeitä huomioita. Tämä tunnesyöppöys on niin pirullista, että kaikki apu, jokainen pieni vinkki on tärkeää, jos siitä vaikka ottaisi opikseen, voimistuisi. Saisi järjen voittoon. Pikaratkaisut on vaan niin helppoja, mässyn mässyn. Lopputulos onkin sitten jotain ihan muuta kuin helppoa. Ahistusta se on sitten.
PoistaOikeita valintoja oikeaan suuntaan, juuri niin. Meille kaikille tunnesyöpöille!
Kiitos Kiki.
Ai kauhee, nauratti tätä lukiessa, kirjoitat niin hauskasti <3 Mutta voin aistia ymmärtää, että siellä taustalla on vakava asia ja ahistus. Rohkea olet, ystäväni!
VastaaPoistaKaikenlaisia keinoja voi käyttää tunteiden "hallitsemiseen" tai muuttamiseen. Tai poistamiseen. Itse olen käyttänyt alkoholia "lääkkeenä" eli itseni rauhoittamiseen, jos olen levoton. Ei hyvä juttu sekään, koska siitä tulee helposti kierre eikä sitä viitsi koko ajan olla ns. kännissä.
Alkoholin kohdalla on helpompaa lopettaa kierre, koska sitä ei ole pakko ottaa ollenkaan. Ruuan kanssa eri juttu.
Ei haittaa Elegia, tällaiselle pölvästille saa vähän nauraakin, mutta hyväntahtoisesti:)
PoistaYritin joskus lääkärille asiasta keskustella..... no ohhoh... turha toimi oli. prkle. Sain mukaani ruokaohjekirjan. Vaikka kuinka selitin, että A. en syö nälkääni, B. osaan ulkoa kaikki terveelliset vähäkaloriset ruoat, C. olen oikeesti tunnesyöppö, niin ei mennyt perille. Joten itse kait on sinnikkäästi (?) yritettävä. Kännäämään noin enemmässä määrin en taida ryhtyä:)) mitä nyt viiniä vähän luikkasen silloin tällöin.
Hauska otsikko ja kuva:) Hyi minua, ei saa nauraa vakavalle asialle. Mutta kuvasi on vaan niin mainio! Minusta ei ole vertaistueksi, mutta uudelle miinusprojektille täältä raikaa kanustushuudot!
VastaaPoistaMiiwi, ei oteta liian vakavasti:) No onhan se kyllä ihan totista juttua ja kannustushuudot ovat tarpeen. Kiitos!
PoistaAnteeksi, mutta vedet tippuvat silmistäni, on vaikea lukea. Ei, ei surun eikä myötätunnon kyyneleet, vaan tämä itsesi kurittaminen.
VastaaPoistaOn se kyllä niinkin, että me olemme sellaisia kuin olemme. Pieni pyöreys ei ole synti sen enempää kuin luurankomainen laihuuskaan.
Toinen syö suruun, toinen iloon, joku vain syömisen ilosta. Nämä ovat asioita, joihin on aika vaikea löytää hyvää ratkaisua, niitä ei kirjoista opi.
Hihiih. saa nauraa! Hyvä kun edes kirjallisesti pystyy itseään kurittamaan! Muuten on ollutkin melkoista mässyä.
PoistaMinä en onneksi arvosta ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella (itseäni kyllä ruoskin). Minusta kaikki, ihan kaikki ihmiset ovat kauniita. Paitsi ilkeät eivät ole, mutta se ei johdukaan ulkoisesta olemuksesta, vaan pään sisällöstä.:)
Sehän on ihan biologian säätelemä juttu, että ihminen alkaa syksyn tullen syödä kasvattaakseen rasvapeitteen talven pakkasia varten. Ei geenejä kannata kamalasti alkaa ronkkia...
VastaaPoistaKöyhyys kyllä tiputtaa kiloja, olen huomannut. Samoin kun lopettaa tissuttelemisen. Vaan pitää ajatella myös hermoja. Laiha ja hermoheikko on kaamea yhdistelmä. Jos elämäntilanne vaatii hermojen hillitsemistä, kaikki keinot ovat sallittuja, paitsi murha.
Helli itseäsi, kun elämä asettuu parempiin uomiin, kilotkin karisevat.
Viimeisessä työpaikassani oli laiha ja hermoheikko. Oli todella kaamea yhdistelmä.
VastaaPoistaMinäkin uskon parempien uomien hyviin vaikutuksiin. Siis vielä jonkun aikaa mässytän:)
Henkinen minäni on hankkinut ruumiilliselle minälleni keliakian, maitoallergian ja vaikka mitä, etten söisi, mutta kun nykyisin löytyy jo gluteeniton vaihtoehto ja jopa maidoton, joten ei auta sekään konsti, sinun ei siis tarvitse kokeilla sitä.
VastaaPoistaLopulta auttoi se, että lääkäri sanoi, että vielä kolmas verensokerin ylitys, sitten aloitetaan lääkitys. Taas yksi, ajattelin, ei, ja näin silmissäni kuvan äidistä, joka piikitti monta kertaa päivässä. Näin silmissäni kaikki serkut, tädit, kaikki, jotka sairastavat diabetesta. Ei, sanoin itselleni, ei enää tätä. Ja se päätös on pitänyt ja voi että olen oppinut rakastaman salaattia. Se on siis oikeasti tosi hyvää, mutta kestää muutaman KUUKAUDEN ennen kuin elimistö unohtaa herkut. Vieläkin olen pyöreä, mutta pikku hiljaa, kuukausi kuukaudelta alaspäin ja verensokerit normaalit. Silti voin saada diabeteksen, koska geeniperintö on niin vahva, mutta olen ainakin oman osani tehnyt.
Minäkin olen tunnesyöppö, joten koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, nyt on hyvä vaihe ja nyt on hyvä uskoa itsekin mitä sanon, mutta niin ei ole ollut aina.
Voimia sinulle ja etenkin toivon kovasti sinulle jotain oikein hyvää ja onnellista vaihetta, mikä saa unohtamaan herkut.
Tuon harmillisen taudin olen muutamia vuosia sitten saanut... geeneissähän se on. Sekään ei minua estä, niin olen heikko.
PoistaMutta yritän. Aina minä yritän koska olen helvatan kova yrittämään. Joskus onnistun, joskus en.
Ja varmasti vielä yritän:)))
On hyvä kun naurat itsellesi, ja samalla annat meille tilaisuuden nauraa makealle (ohoh, mikä sana sattuikin..) jutullesi.
VastaaPoistaEi voi napostella, syöpötellä, makustella, jos ei ole mitään kotona. Ja joku viisas on sanonut, että se mieliteko kestää n. 15 minsaa, sit aivot unohtaa sen. Eli kannattaa piilottaa kengät hyvissä ajoin, ettei silloin ryntää kauppaan. Ja sit, kannattaa käydä ihan pienessä lähikaupassa, missä ei ole niin paljon IHANIA valintoja, ja tuotteet tulee niin tutuiksi, ettei niitä edes enää huomaakaan, paitsi ne pakolliset..
Mun ohje - jota en itse pysty noudattamaan useinkaan.. :DDD
Heh, olen myös ajatellut tuota samaa,että kun jääkaappi on tyhjä, niin vaikeaa on herkutella..... Ai että menee ohi... noin nopeesti. Uh...täytyypä oikein tutkia.
PoistaKaikki keinot ovat hyviä. Niitä pitää testata:)))
Pimenevillä illoilla (valon vähenemisellä) on tuo omituinen vaikutus. Ai kauheeta, eikä ole edes vielä marraskuu!
VastaaPoistaMarjoja! Niillä on taipumus vähentää makeanhimoa. Viini on terveellistä, joten sitä ei saa jättää pois mistään hinnasta.
Jos yhtään lohtuttaa, niin meitsi kävi eilen kahden tunnin sisällä kaksilla eri täytekakkukahveilla... Tänään yritin kävellä sen pois... Tiedä sitten.
No tottahan lohtuttaa.... vertaistukea sekin, lepis:)
PoistaMutta justiinsa niin. Marjoja. Tykkään marjoista, niitä pitää hankkia ensitilassa ja sitten kermavaahdon kanssa... nam nam. Vitsi vitsi, ne on ihan parhaita sellaisenaan, tuoreena!
Unohda nuo pari senttiä ja kiloa ja ala miettiä, missä pidämme yhteisen näyttelyn. Sinä, Susu, Aina ja minä ja Hannele ja joku muukin voi olla, etteivät rahamme lopu. Sinä tunnet Helsingin, ja Susu, lyökää päänne yhteen...
VastaaPoistaUnohdetaan arki ja aletaan rakentaa pilvilinnoja, joohan :-)
No huh! Jopas nyt jotakin:) pilvilinnat ovat mukavia. Itselläni on kyllä sellainen juttu meneillään että se vie kaikki voimani, ei oikein muuhun pysty keskittymään. Ajatuksesi on loistava, minä voisin olla näyttelyavustaja:))))
PoistaEt mikään avustaja, vaan mukana digitaiteella ilman muuta. Mutta tämä ei tapahdu hetkessä, vaan on kauaskatsoinen suunnitelma. Keskity nyt ensin rauhassa siihen, mikä on ajankohtaista.
PoistaJuu, ihan tutulta kuulostaa tuo syöpöttely. Tää syksy on kaikkien pahinta aikaa kun ihan kaikkeja herkkuja joka paikka tursuaa ulos, niin terveellisiä kuin epäterveellisiä. :D Olen kyllä diabeteshoitjan kauhukakara ja oman elämäni kynttilänpolttaja - kuten sanotaan molemmista päistä ;D
VastaaPoistaAina ei ymmärrä omaa käyttäytymistään syömispuolella jos nyt ei muuallakaan.
Niinpä niin, jälkiviisaana on sitten hyvä olla... ainakin itse olen hyvä siinä:))
PoistaElä ole niin ankara itsellesi. Hieno juttu se miinustaminen, olen tehnyt monesti saman, mutta nyt en tosiaan kykene. En tiedä mikä siinä kiikastaa. Mutta jotkut tietävät ihmiset sanovat, ettei laihuus tällä iällä ole enää terveellistä. Mutta se mitä haluamme onkin olla nuori ja nätti!!!
VastaaPoistaKummallista, miten ihminen välillä pystyy määräämään itseään. Se on aika hieno tunne. Sanoo kädelle että toptykkänään, irti namukasta, ja se tottelee.
PoistaSitten taas tulee se aika, jolloin käsi tekee mitä tahtoo, ei kuuntele, ei tottele. Viisveisaa järjen äänestä. Silloin tulee tunnenoita ja sanoo mässytä mässytä mässytä, se helpottaa!
Minusta tämä sun työ on vallan mainio - kaikesta huolimatta :)
VastaaPoistaHeh, täytyy pitää huumoria yllä - kaikesta huolimatta:)))
PoistaMiten sen nyt minullakin on sama juttu? Jospa se on joku virus tai itikoiden levittämä zoonoosi tai vastaava, joka vaivaa? Siirtyessäni osa-aikaiseksi päätin aloittaa paremman elämänkin ja tein ihan punnitustaulukon blogiini. Siellä on alkupaino ja nyt näyttää, että suuntaus on nouseva. Mutta jos sinäkin, niin kyllä minäkin, siis hoikistun. Kerropa välillä, missä mennään. Jos vaikka kilpailuviettini heräisi.
VastaaPoistaLuulen, että tätä virusta on paljon liikkeellä! Juu, yhteislaidutus. Loistava idea! Vertaistuki kannustaa yrittämään.
Poista